<\/p>\n\n\n\n
Teksti: Gabriela Ariana. Taiteilija, laulaja, esivanhempien maailmankuva kantaja ja opettaja, kehoterapeutti ja Postpartum doulien kouluttaja.<\/p>\n\n\n\n
HIStoriasta kest\u00e4v\u00e4\u00e4n yhteiskunnan tulevaisuuteen<\/strong><\/strong><\/p>\n\n\n\n Patriarkaaliset uskonnot ja ajattelutavat, niiden mukanaan tuomat ajatukset teknologian ja tieteen palvonnasta sek\u00e4 tavat hallita ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksi luontoa uskoen, ett\u00e4 ihminen on pyramidin huipulla ja kaikki muu asettuu hierarkkisessa asetelmassa ihmisen alapuolelle, on luonut t\u00e4m\u00e4n maailman jossa asumme \u2013 maailman, jossa koko yhteiskunta (kasvatus, julkiset sosiaalipalvelut, julkiset terveyspalvelut, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4 jne.) palvelee ja yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 \u00e4\u00e4ri-kapitalismin systeemi\u00e4. T\u00e4m\u00e4n yhteiskunnan ja systeemin keskell\u00e4 on kuitenkin paljon asioita, jotka eiv\u00e4t ole muuttuneet p\u00e4tk\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n patriarkaatin valtakaudesta huolimatta. Lista on eritt\u00e4in pitk\u00e4 ja sille mahtuu suuren piirtein kaikki ihmisten perustarpeet selviytymisen kannalta: muuttumattomina ovat s\u00e4ilyneet mm. turvallisuuden, ruoan ja l\u00e4mm\u00f6n tarpeet, yhteis\u00f6n tuen tarve sek\u00e4 tarve ilmaista itse\u00e4\u00e4n. Jo t\u00e4m\u00e4 pieni lista pist\u00e4\u00e4 miettim\u00e4\u00e4n ja tuntuu h\u00e4lytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 \u2013 maailmassa vain osa meist\u00e4 saa riitt\u00e4v\u00e4sti edes ruokaa ja l\u00e4mp\u00f6\u00e4, ent\u00e4p\u00e4 sitten yhteis\u00f6n tukea ja kannustusta? L\u00f6yd\u00e4tk\u00f6 sin\u00e4 v\u00e4yl\u00e4t omaan ilmaisuun? Ent\u00e4 kuka voi sanoa kokevansa maailman turvalliseksi?<\/p>\n\n\n\n Nainen, joka biologisesti tuo esiin luonnon syklisyytt\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4n voimaa, on ollut hyvin konkreettisella tavalla hiljennetty. Jossain vaiheessa ihmisyyden tarinassa naisilla oli tunnustettu kyky luoda el\u00e4m\u00e4\u00e4, ja my\u00f6s el\u00e4m\u00e4n yll\u00e4pidon viisaus. T\u00e4h\u00e4n viisauteen kuului mm. hedelm\u00e4llisyyden, raskauden, synnytyksen ja puerperiumin (postpartumin) syv\u00e4 ymm\u00e4rrys ja kokemus. He olivat yhteiskunnan l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4, k\u00e4til\u00f6it\u00e4, parantajia ja terapeutteja. Kun patriarkaatti sai enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n valtaa, t\u00e4m\u00e4 osa-alue otettiin naisilta pois. Lopulta l\u00e4\u00e4k\u00e4riksi saattoi tulla vain sellainen henkil\u00f6, joka k\u00e4vi yliopiston. Naisia ei sinne p\u00e4\u00e4stetty opiskelemaan, sill\u00e4 se oli kielletty\u00e4. Naiset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 voineet harjoittaa parantamista tai mink\u00e4\u00e4nlaista l\u00e4\u00e4ketieteellist\u00e4 toimintaa. Jos n\u00e4in kuitenkin tapahtui, rangaistuksena oli kuolemantuomio hirtt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tai roviolla. Kun patriarkaatti esti naisia harjoittamasta omaa viisauttaan, he eiv\u00e4t ainoastaan vieneet naisten oikeutta harjoittaa, vaan he veiv\u00e4t koko yhteiskunnalta mahdollisuuden ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja kokea el\u00e4m\u00e4 voimaannuttavana, tasa-arvoisena ja luonnollisena kokemuksena. \u00c4itiys ja \u00e4idiksi tuleminen koki pitk\u00e4\u00e4n kovia, kun yht\u00e4kki\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4ri \u201dtiesi\u201d enemm\u00e4n synnytyksest\u00e4 ja synnytt\u00e4misest\u00e4 kuin synnytt\u00e4j\u00e4 itse.<\/p>\n\n\n\n Yhteiskunta on valinnut pitk\u00e4n kiertotien ja kulki niin kaukana luonnon ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4 ja syklisyyden viisaudesta kuin mahdollista. Kulku suoraan poisp\u00e4in luonnon yhteydest\u00e4 on saavuttanut kaukaisimman pisteens\u00e4. Nyt alkaa paluu. Nyt on alkanut se kaari muodostua, (koska suoria linjoja ei ole olemassa luonnossa) eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n teknologia voi sille mit\u00e4\u00e4n. Ihmiset ovat alkaneet her\u00e4t\u00e4, huomata, ja osa my\u00f6s toimimaan. Naisten keskuudessa nousevat esiin, korkeammalle kuin koskaan, naisten \u00e4\u00e4net, mielipiteet, organisaatiot ja tutkimukset, jotka tuovat aina vaan enemm\u00e4n esiin siit\u00e4 viisautta, mik\u00e4 aikoinaan j\u00e4i patriarkaalisuuden alle, ja joka ei loppujen lopuksi ole ainoastaan naisten, vaan el\u00e4m\u00e4n viisautta. Viisautta, joka kuuluu kaikille el\u00e4ville, mukaan lukien koko luonnolle, maapallolle.<\/p>\n\n\n\n Postpartum eli aika synnytyksen j\u00e4lkeen<\/p>\n\n\n\n Haluaisin t\u00e4ll\u00e4 kertaa viel\u00e4 jakaa joitakin mietteit\u00e4 postpartumista, sill\u00e4 artikkelini syntyv\u00e4t aina oman el\u00e4m\u00e4n kokemuksistani ty\u00f6skennelless\u00e4ni muiden kanssa, ja viime aikoina t\u00e4m\u00e4 teema on ollut erityisesti tapetilla.<\/p>\n\n\n\n Postpartum on se aika, joka alkaa heti synnytyksen j\u00e4lkeen. Perinteisesti t\u00e4m\u00e4 aika on m\u00e4\u00e4ritelty 40 p\u00e4iv\u00e4ksi, mutta itse uskon, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 aika voi kest\u00e4\u00e4 my\u00f6s paljon pidemp\u00e4\u00e4n, vuoden ainakin ja jopa enemm\u00e4n \u2013 erityisesti silloin, kun sit\u00e4 aikaa ei saa el\u00e4\u00e4 kaikessa rauhassa, se pitenee. Postpartumin kesto vaihtelee my\u00f6s tapauskohtaisesti, riippuen \u00e4idist\u00e4, vauvasta, siit\u00e4 onko \u00e4iti synnytt\u00e4nyt vai adoptoinut lapsen, mink\u00e4lainen synnytyskokemus oli, onko sisaruksia, onko vauvalla toinen vanhempi vai ei. My\u00f6s kaikki muut arjen asiat, kuten esimerkiksi perheen taloudellinen tilanne ja oman tukiverkoston l\u00e4sn\u00e4olo vaikuttavat.<\/p>\n\n\n\n Lapsivuodeajan on tarkoitus olla \u00e4idille parantumisen ja toipumisen aikaa. Synnytt\u00e4nyt nainen tarvitsee runsaasti lepoa, ravintoa, tukea ja kannattelua. Me olemme kaikki erilaisia, siksi paras tapa tukea toista postpartumin aikana on kuunnella sit\u00e4, mit\u00e4 \u00e4iti kokee itse tarvitsevansa. Joku voi haluta olla p\u00e4iv\u00e4t pitk\u00e4t pyjama p\u00e4\u00e4ll\u00e4, toisen tarvitsee p\u00e4\u00e4st\u00e4 yksin k\u00e4velylle mahdollisemman pian.<\/p>\n\n\n\n Synnytys vaikuttaa naisen el\u00e4m\u00e4\u00e4n syv\u00e4sti ja kokonaisvaltaisesti. Se on fyysinen, psyykkinen ja sielullinen muuntuminen, ja tarvitsemme aikaa asettua t\u00e4h\u00e4n uuteen vaiheeseen ja pesim\u00e4\u00e4n rauhassa vauvamme kanssa. Vauvamme on t\u00e4ysin uusi ihminen ja tarvitsemme aikaa, tilaa ja rauhaa voidaksemme tutustua h\u00e4neen. Lis\u00e4ksi juuri syntyneet \u00e4iti ja vauva asettuvat omaan perheeseen uudelleen, ja jos perheess\u00e4 on sisaruksia, niin my\u00f6s he k\u00e4yv\u00e4t l\u00e4pi muutosprosessin itsess\u00e4\u00e4n ja suhteessaan \u00e4itiin. Juuri synnytt\u00e4nyt nainen on k\u00e4ynyt l\u00e4pi mullistavan kokemuksen, jota h\u00e4nen partnerinsa ei ole el\u00e4nyt, ja t\u00e4m\u00e4 luo tietynlaista et\u00e4isyytt\u00e4 tai tilaa heid\u00e4n v\u00e4lilleen. T\u00e4m\u00e4 tila on tarpeellista, jotta molemmat vanhemmat saisivat oivalluksia siit\u00e4, miten oma perhe jatkaa parhaimmalla tavalla eteenp\u00e4in, ja n\u00e4in pikkuhiljaa suhde vahvistuu, joskus kriisin kautta, uudistuneena.<\/p>\n\n\n\n Yhden vauvan syntym\u00e4 vaikuttaa siis moneen ihmiseen, koko perheeseen ja sen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Raskaus, synnytys ja erityisesti lapsivuoden aika luo maailmaan tulevaisuutta aika laajasti. Vauva imee paitsi maitoa, mutta 0-3 vuoden i\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s tietoa \u2013 tietoa siit\u00e4 mink\u00e4laista el\u00e4m\u00e4 on, miten t\u00e4ss\u00e4 yhteiskunnassa \u201dkuuluisi olla\u201d, mit\u00e4 saan, mit\u00e4 voin antaa, rakastetaanko minua vai ei, riit\u00e4nk\u00f6? T\u00e4m\u00e4 tieto tulee osittain siit\u00e4, mit\u00e4 vanhemmat tai huoltajat kertovat lapselle, mutta eniten kuitenkin lapsen omista kokemuksista ja havaintoja omasta \u00e4idist\u00e4 ja perheest\u00e4. Stressantunut, uupunut ja yksin\u00e4inen \u00e4iti luo erilaisen kuvan el\u00e4m\u00e4st\u00e4 lapsellensa kuin sellainen \u00e4iti, joka kokee enemm\u00e4n rauhaa ja tukea. Kaikki kokemukset, jotka lapselle kertyv\u00e4t 0-3 vuoden i\u00e4ss\u00e4, vaikuttavat siihen mink\u00e4lainen aikuinen h\u00e4nest\u00e4 tulee. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa ihmisen alkuun luodaan parhaimmassa tapauksessa perusturvallisuuden tunne, joka kannattelee h\u00e4nt\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n jatkossakin, ja kaikki mit\u00e4 h\u00e4n kuulee j\u00e4\u00e4 vahvasti rekister\u00f6ityneeksi h\u00e4nen kehoonsa.<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4iset hetket synnytyksen j\u00e4lkeen ja sen j\u00e4lkeiset 40 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ovat kuitenkin herkimm\u00e4t. Se, miten \u00e4iti, vauva ja koko perhe el\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 prosessia, vaikuttaa lapsen el\u00e4m\u00e4\u00e4n syv\u00e4sti. Mink\u00e4lainen t\u00e4m\u00e4 maailma olisikaan, jos meid\u00e4n \u00e4itimme, heid\u00e4n \u00e4itins\u00e4 ja iso\u00e4itins\u00e4 olisivat saaneet synnytyksen j\u00e4lkeen lev\u00e4t\u00e4 ja toipua rauhassa, saaneet imett\u00e4\u00e4 ilman paineita, saaneet kunnioitusta ja arvostusta synnytt\u00e4jin\u00e4 ja \u00e4itein\u00e4? Viel\u00e4 7-vuotiaanakin lapsi imee ja oppii vanhemmiltaan, hoitajiltaan ja ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4\u00e4n perheen ja yhteiskunnan k\u00e4ytt\u00e4ytymisen s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, mutta kaiken sen perusta mik\u00e4 j\u00e4\u00e4 vaikuttamaan, on synnytys ja erityisesti postpartumin kokemus. Side \u00e4idin ja vauvan v\u00e4lill\u00e4 katkeaa vain fyysisesti, kun napanuora irtoaa tai se katkaistaan, mutta energeettinen side, yhteenkuuluvuuden tunne, el\u00e4\u00e4 solujen tasolla niin kauan kuin el\u00e4mme. Totuus on, ett\u00e4 me \u00e4idit vaikutamme suoraan ja konkreettisesti omiin lapsiimme ja koko perheeseen oman olotilamme mukaisesti.<\/p>\n\n\n\n Kun tuemme \u00e4iti\u00e4 ja h\u00e4nen perhett\u00e4\u00e4n postpartumin aikana, parannamme samalla meid\u00e4n kaikkien tulevaisuutta. Jos haluamme kokonaisvaltaisesti terveit\u00e4 aikuisia tulevaisuudessa, sen avain on n\u00e4iden ihmisten \u00e4ideiss\u00e4 ja postpartumissa. Kuinka paljon nuorten ja aikuisten i\u00e4ss\u00e4 olevien fyysisi\u00e4 ja psykologisia ongelmia voisimmekaan v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, jos yhteiskunta ymm\u00e4rt\u00e4isi t\u00e4m\u00e4n asian t\u00e4rkeyden!<\/p>\n\n\n\n Nykyisin puhutaan jo enemm\u00e4n postpartumista, ja pikkuhiljaa monet raskaana olevat naiset ovat alkaneet avaamaan silm\u00e4ns\u00e4 t\u00e4lle t\u00e4rke\u00e4lle asialle. Palveluja postpartumin ajalle on jo enemm\u00e4n tarjolla, mutta valitettavasti ei viel\u00e4 julkisen terveydenhuollon puolella, mik\u00e4 mahdollistaisi sen saatavuuden kaikille \u00e4ideille ja perheille. Uskon, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on muutoksen paikka, sill\u00e4 postpartumin aikainen hoito ja tuki ei ole mit\u00e4\u00e4n \u201dextraluksusta\u201d, vaan kaikkien \u00e4itien ja perheiden oikeus.<\/p>\n\n\n\n Me naiset olemme satojen vuosien ajan jo kuulleet tarpeeksi siit\u00e4, miten naisen k\u00e4rsimykset (kuukautiskivut, ovulaation ajan oireet, vaihdevuoden oireet, uupumus, synnytyksen j\u00e4lkeiset ongelmat) ovat \u201dnormaaleja\u201d ja niit\u00e4 pit\u00e4isi vaan siet\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei ole oikein, ei ole totta, eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n luonnollista. Perinteisist\u00e4 traditioista ymp\u00e4ri maailmaa l\u00f6ytyy lukemattomia luonnollisia hoitoja ja tapoja tukea kaikkia n\u00e4it\u00e4 naisellisia prosesseja, ja ne menetelm\u00e4t toimivat. N\u00e4in olen n\u00e4hnyt ja kokenut itsekin yli 20 vuoden ajan. Maailmassa, jossa l\u00e4nsimaista l\u00e4\u00e4ketiedett\u00e4 arvostetaan yli kaiken ja niin sokeasti, ei ole otettu huomioon, ett\u00e4 toipuminen ja parantuminen edellytt\u00e4\u00e4 ihmisen n\u00e4kemist\u00e4 kokonaisuutena, joka el\u00e4\u00e4 vuorovaikutuksessa ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 kanssa. Ihmisen terveys riippuu siit\u00e4, mit\u00e4 ja miten h\u00e4n kokee el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 se, mit\u00e4 ihminen kokee, on sit\u00e4 mik\u00e4 rakentaa sen ihmisen ruumiillisen tiedon \u2013 ja t\u00e4m\u00e4 tieto tulee esiin t\u00e4m\u00e4n ihmisen tulevaisuudessa fyysisell\u00e4 ja psyykkisell\u00e4 tavalla.<\/p>\n\n\n\n Raskaus, synnytys ja \u00e4itiys luo monissa naisissa tarpeen pohtia todella syv\u00e4llisi\u00e4 asioita el\u00e4m\u00e4st\u00e4, omista el\u00e4m\u00e4nkokemuksista ja niiden tarkoituksesta. Meid\u00e4n lapsemme nostavat esiin asioita ja paljastavat todella laajasti sit\u00e4 keit\u00e4 me oikeasti olemme, jopa omassa lapsuudessa elettyj\u00e4 traumoja. Hyv\u00e4 ja tuettu postpartum voi antaa meille hyv\u00e4n pohjan ja ty\u00f6kalut tuleviin vanhemmuuden haasteisiin, mik\u00e4 tulee omalta osaltaan vaikuttamaan lapsen tuleviin el\u00e4m\u00e4nkokemuksiin, ja siihen mink\u00e4lainen aikuinen h\u00e4nest\u00e4 voi tulla.<\/p>\n\n\n\n KUN VAUVA KUOLEE<\/p>\n\n\n\n Postpartumista voisi puhua loputtomiin: postpartum siirtym\u00e4riittin\u00e4, \u00e4idin ja vauvan henki-sielun asettautuminen, postpartum parantavana voimana sukulinjan traumoihin liittyen, perinteiset postpartum-hoidot jne. T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa haluaisin kuitenkin viel\u00e4 nostaa esiin postpartum-ajan t\u00e4rkeyden my\u00f6s silloin kun \u00e4iti syyst\u00e4 tai toisesta menett\u00e4\u00e4 vauvansa \u2013 joko niin, ett\u00e4 vauva kuolee kohtuun, jolloin \u00e4iti synnytt\u00e4\u00e4 kuolleen lapsensa, tai niin, ett\u00e4 vauva kuolee synnytyksess\u00e4 tai pian synnytyksen j\u00e4lkeen jostain syyst\u00e4. Vaikka synnytys ja postpartum vaikuttavat vauvaan ihmisen\u00e4 tulevaisuudessakin, postpartum on ennen kaikkea parantumisen ja toipumisen aika \u00c4IDILLE. \u00c4iti, joka on menett\u00e4nyt lapsensa, tarvitsee ja ansaitsee asianmukaista tukea ja hoitoa, kunnon 40 p\u00e4iv\u00e4n postpartumin v\u00e4hint\u00e4\u00e4n. Niin raastavan kokemuksen j\u00e4lkeen ja sellaisen kivun kanssa ei \u00e4iti\u00e4 voi vain j\u00e4tt\u00e4\u00e4 toipumaan ajan kanssa. Oman lapsen kuolemasta kukaan ei nimitt\u00e4in \u201dtoivu\u201d, mutta 40 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 postpartum-hoitoa \u00e4idille voi mahdollistaa paljon paremman jatkumon h\u00e4nelle, h\u00e4nen perheelleen ja koko yhteis\u00f6lle. Sill\u00e4 jos lapsen syntym\u00e4 vaikuttaa meid\u00e4n kaikki tulevaisuuteemme, niin samalla tavalla siihen vaikuttaa my\u00f6s lapsen kuolema.<\/p>\n\n\n\n Meid\u00e4n tarvitsee olla l\u00e4sn\u00e4 itsess\u00e4mme ja toisillemme tilanteesta riippumatta. Jos vaikenemme kuoleman puhumisesta tai siihen liittyvien asioiden kohtaamisesta, j\u00e4\u00e4mme paitsi el\u00e4m\u00e4n voiman syvemm\u00e4st\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4 ja j\u00e4t\u00e4mme syrj\u00e4\u00e4n heid\u00e4t, jotka kantavat surunsa ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi vain heid\u00e4n, vaikka se todellisuudessa on meid\u00e4n kaikkien yhteinen.<\/p>\n\n\n\n Meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 arvostaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 muutenkin kuin sanoilla: maailmamme kaipaa suoraa toimintaa, uskallusta olla mukana ja tarjota apua, uskallusta pyyt\u00e4\u00e4 apua kun siihen on tarve. N\u00e4in luomme yhdess\u00e4 oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Teksti: Gabriela Ariana. Taiteilija, laulaja, esivanhempien maailmankuva kantaja ja opettaja, kehoterapeutti ja Postpartum doulien kouluttaja. HIStoriasta kest\u00e4v\u00e4\u00e4n yhteiskunnan tulevaisuuteen Patriarkaaliset uskonnot ja ajattelutavat, niiden mukanaan tuomat ajatukset teknologian ja tieteen palvonnasta sek\u00e4 tavat hallita ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksi luontoa uskoen, ett\u00e4 ihminen on pyramidin huipulla ja kaikki muu asettuu hierarkkisessa asetelmassa ihmisen alapuolelle, on luonut t\u00e4m\u00e4n […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":1334,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_srk_meta_title":"","_srk_meta_description":"","_srk_robots_meta":[],"_srk_canonical_url":"","_srk_advanced_settings":[],"_srk_last_sync":0,"footnotes":""},"categories":[136,134],"tags":[138,140,137,139],"class_list":["post-1332","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-koulutus","category-postpartum-doula","tag-doula","tag-koulutus","tag-postpartum","tag-training"],"cubewp_post_meta":[],"taxonomies":["koulutus","postpartum doula","doula","koulutus","postpartum","training"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.suomendoulat.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1332","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.suomendoulat.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.suomendoulat.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suomendoulat.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suomendoulat.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1332"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.suomendoulat.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1332\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suomendoulat.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1334"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.suomendoulat.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1332"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suomendoulat.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1332"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.suomendoulat.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1332"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}